FAQ

Ei voi. Fruktoosia saadaan päivässä ehkä noin 30 tai 40 grammaa. Jotta fruktoosin saanti olisi maksalle haitallista, siis maksaa rasvoittavaa, tulisi fruktoosia saada päivittäin 100-150 grammaa. Näin suureen fruktoosin saantiin ei päästä hedelmiä syömällä. Hedelmissä kannattaa suosia tuoreita tai pakastettuja hedelmiä, sillä kuivatut hedelmät sisältävät aina enemmän fruktoosia verrattuna tuoreisiin tai pakastettuihin hedelmiin: Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli:n mukaan esimerkiksi 100 grammaa rusinoita sisältää fruktoosia 28,9 grammaa, kun taas 100 grammassa viinirypäleitä on fruktoosia vain 7,8 grammaa.

Fruktoosi on haitallista siksi, että sen aineenvaihdunta tapahtuu maksassa. Fruktoosi siirtyy suolistosta suoraan maksaan, missä maksa muodostaa siitä triglyseridejä eli rasvaa, joka joko varastoituu maksaan (rasvoittaa maksaa) tai siirtyy vereen VLDL-hiukkasina (rasvoittaa verisuonia).

Väestötasolla kuntoliikunnan vaikutus energiankulutukseen on vain noin viisi prosenttia. Vertailun vuoksi: Perusaineenvaihdunta (välttämättömien elintoimintojen ylläpitäminen) voi kattaa jopa 80 prosenttia päivittäisestä energian kokonaiskulutuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen, jonka energiankulutus olisi tavallisena päivänä 2000 kilokaloria, kuluttaa 1600 kilokaloria vaikka hän makaisi koko päivän sohvalla. Kuntoliikunnan vaikutus energiankulutukseen samalla ihmisellä on puolestaan vain 100 kilokaloria.

Valkoiseen sokeriin verrattuna ruskeassa sokerissa on jäljellä enemmän kivennäis- ja hivenaineita (antavat sokerille sen tummemman värin), joten se on hieman terveellisempää. Mutta ei ruskea sokeri ole siltikään mikään terveyttä edistävä ja/tai ylläpitävä tuote.

Univaje aiheuttaa nälkähormoni greliinin pitoisuuksien kasvua ja kylläisyyshormoni leptiinin pitoisuuksien pienentymistä jo kahden vuorokauden vähäisen (alle 6 h) unen jälkeen. Hormonien pitoisuuksien muutosten seurauksena ruokahalu kasvaa. Lisäksi univajeessa tekee mieli makeita

ja suolaisia energiatiheitä ruokia. Univaje vaikuttaa myös stressihormonin määrään, ja jo yhden yön univaje lisää stressihormoni kortisolin määrää kehossa ja pitää sen korkeampana läpi vuorokauden. Kortisoli edistää rasvan varastoitumista vatsan ympärille aiheuttaen näin vyötärölihavuutta. Univaje vähentää myös tavanomaista fyysistä arkiaktiivisuutta (esim. miten heilutat käsiäsi puhuessa tai kävelet kotona edestakaisin) ja vähentää näin energiankulutusta.

Joten nukkumalla voi laihtua, sillä nukkumalla riittävästi tehdään fiksumpia ruokavalintoja, jaksetaan lähteä liikkumaan ja kehon stressihormonien määrä on matalampi, mikä vähentää rasvan varastoitumista

Jos kärsii vatsan turvotuksesta, kannattaa katsoa, sisältääkö ruokavalio paljon FODMAP-hiilihydraattien saantilähteitä, joiden käytön rajoittaminen tai käyttömäärien vähentäminen saattaa auttaa vähentämään vatsan turvottelua. Runsaasti FODMAP-hiilihydraatteja sisältävät esimerkiksi:

• sienet
• ruis, ohra, vehnä
• herneet, pavut, linssit
• luumu, mango, nektariini, omena, aprikoosi, kirsikka, päärynä, vesimeloni, persikka
• sipuli, tankoparsa, valkosipuli, purjo, maa-artisokka, kaali, kukkakaali
•  hunaja
• frukto-oligosakkaridit (FOS), inuliini (ovat prebiootteja)
• ksylitoli, mannitoli, maltitoli, sorbitoli, laktitoli, isomalti, erytritoli, fruktoosi (ovat makeutusaineita)

Mitä ovat FODMAP-hiilihydraatit?

FODMAP-hiilihydraateiksi (fermentable oligo-, di-, and monosaccharides and polyols) kutsutaan lyhytketjuisia oligo-, di- ja monosakkarideja, joita mikrobit fermentoivat paksusuolessa. Fermentaation aikana syntyy kaasuja, jotka aiheuttavat herkästä vatsasta kärsiville henkilöille (erityisesti ärtyvän suolen oireyhtymäpotilaille) epämiellyttäviä oireita, kuten ilmavaivoja, kipua ja turvotusta. Pääasiasiallisia FODMAP-hiilihydraatteja ovat fruktaanit, galaktaanit, fruktoosi, laktuloosi, polyolit eli sokerialkoholit sekä laktoosi henkilöillä, joilla on laktoosi-intoleranssi.

Paino tulee takaisin nälkähormonien vaikutuksesta, sillä nälkähormonit reagoivat lihaksen menetykseen. Painonpudotuksessa menetetään aina lihasta ja nälkähormonien vaikutuksesta syödään niin kauan kuin ollaan korvattu menetetyn lihasmassan määrä. Koska lihas ei kasva syömällä paino nousee ja nousee yli lähtöpainon.

Painonpudotus perustuu energiavajeen luomiseen. Energiavaje on helpointa luoda siten, että energiansaanti on pienempää kuin energiankulutus – käytännössä syödään vähemmän kuin mitä kulutetaan. Energiavajeessa elimistö alkaa tuottaa energiaa rasvakudoksesta eli elimistö alkaa polttaa rasvaa. Rasvakudoksen määrän vähentyessä myös paino putoaa. Painonpudotuksen yhteydessä menetetään kuitenkin aina myös lihasmassaa, joten kaikki pudotetut kilot eivät ole pelkkää rasvaa vaan mukana on myös lihasta.

Metabolisella oireyhtymällä tarkoitetaan aineenvaihdunnallista tilaa, joka altistaa verisuonisairauksiin ja diabetekseen sairastumiselle. Kyseessä on riskitekijäkasauma, missä samanaikaisia ilmenemiä ovat häiriöt sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa, keskivartalolihavuus ja kohonnut verenpaine.

Kun ainakin kolme seuraavista kriteereistä täyttyy, diagnosoidaan metabolinen oireyhtymä

• Suurentunut vyötärön ympärysmitta:
• Miehet ≥ 94 cm
• Naiset ≥ 80 cm
• Seerumin triglyseripitoisuus ≥ 1,7 mmol/l
• HDL-kolesteroli
• Miehet alle 1,0 mmol/l
• Naiset alle 1,3 mmol/l
• Verenpaine ≥ 130/85 mmHg
• Plasman glukoosin paastoarvo ≥ 5,6 mmol/l

Metabolinen oireyhtymä lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen

Insuliiniresistenssillä tarkoitetaan tilaa, jossa insuliinin teho elimistössä on heikentynyt. Normaalisti veressä kulkeva sokeri ja rasva siirtyvät insuliinin avulla solukalvon läpi kohdesoluihin, joita on erityisen paljon lihaksissa, maksassa ja rasvakudoksessa. Kun insuliinin teho on heikentynyt elimistössä, veressä kulkeva sokeri ja rasva eivät pääse siirtymään kohdesoluihin, minkä seurauksena vereen kertyy sokeria ja vapaita rasvahappoja aiheuttaen korkean verensokerin sekä kohonneet veren rasva-arvot.